Sahateollisuudessa järjestelmien pitää elää ajassa, sopeutua muutoksiin ja jatkaa toimintaa silloinkin, kun tekniikka ympärillä vaihtuu. Ohjelmisto ei ole koskaan valmis – mutta sen on silti kestettävä vuosikymmeniä.  

Panu Toukola toimii Lisker Oy:n teknologiajohtajana ja vastaa ohjelmistoista, tuotekehityksestä sekä teknologisesta suunnasta yhdessä muun tiimin kanssa. Tässä artikkelissa hän avaa näkökulmia konenäön taustalla toimivasta ohjelmistosta, arkkitehtuurin merkityksestä ja asiakaslähtöisestä kehittämisestä.

Älykäs ohjelmisto ohjaa konenäköä

Konenäköjärjestelmien ytimessä toimii aina ohjelmisto, joka yhdistää kuvat, anturidatan ja prosessitiedon optimaalisiksi tuotantoratkaisuiksi. Liskerillä ohjelmistokehitys kattaa koko ketjun: kuvantamisen, datan käsittelyn ja algoritmien toteuttamisen toimiviksi sovelluksiksi.

Oma ohjelmistotiimi Vääksyssä työskentelee tiiviisti yhdessä laitteistokehityksen ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Työ ei ole pelkästään uusien ominaisuuksien rakentamista, vaan myös järjestelmien jatkuvaa parantamista sahaolosuhteista ja asiakaspalautteesta oppien.

“Algoritmien tuntemus, uusien algoritmien suunnittelu ja niiden muuttaminen ohjelmistoksi on meille arkipäivää. Tämä vaatii yhdistelmää syvästä mittaustekniikan, matematiikan ja ohjelmointiosaamisen tuntemuksesta,” Panu kertoo.

Optimaalinen puun käyttö lisää saantoa – ja pienentää ympäristöjalanjälkeä.

Kun puuaines hyödynnetään älykkään teknologian avulla optimaalisesti, säästetään samalla luonnonvaroja. Tehokkuus ei siis tarkoita vain parempaa saantoa, vaan myös pienempää ympäristöjalanjälkeä koko toimitusketjussa.

‍

Joustava arkkitehtuuri kestää aikaa‍

Ohjelmistoarkkitehtuuri on Panulle erityisen läheinen aihe.

"Konenäön lisäksi ohjelmistojen rakenteiden suunnittelu on oma intohimoni – ja pyrin varmistamaan, että Liskerin järjestelmät elävät ajassa eivätkä jämähdä vanhoihin ratkaisuihin," hän kuvaa.

Sahateollisuuden järjestelmät ovat investointeja, joiden elinkaari voi olla useita vuosikymmeniä. Tämän vuoksi Liskerillä panostetaan ohjelmistoarkkitehtuuriin, joka mahdollistaa kehityksen myös vuosien päästä.

Huonosti suunniteltu arkkitehtuuri johtaa nopeasti siihen, että muutosten tekeminen vaikeutuu ja ohjelmiston kehittäminen hidastuu. Lopputuloksena on laskeva tuottavuus – ja pahimmillaan järjestelmä, jota ei enää kannata ylläpitää.

“Mitä vanhemmaksi ohjelmisto käy, sitä tärkeämmäksi nousee arkkitehtuuri. Kun perustukset ovat kunnossa, voimme skaalata, päivittää ja integroida uusia teknologioita – kuten AI-työkaluja – ilman, että koko järjestelmää tarvitsee rakentaa uudelleen.”

Yksi esimerkki tästä on se, kun järjestelmään halutaan liittää uusi konenäkömoduuli tai tekoälypohjainen analyysi, mutta ohjelmisto ei tue sitä rakenteellisesti. Jos arkkitehtuuri ei taivu, kehitystyö voi muuttua moninkertaisesti kalliimmaksi – tai jäädä kokonaan toteuttamatta.

Tätä ajattelutapaa on hyödynnetty esimerkiksi Profi-TC:n kehityksessä, jossa järjestelmä rakennettiin alusta alkaen niin, että uusia tunnistusmenetelmiä ja ohjauslogiikkaa voidaan kehittää vaiheittain.

Erityisesti tekoälyn tai muun teknologian nopea kehitys vaatii ohjelmistoilta ja arkkitehtuurilta kykyä mukautua. Kukaan ei pysty ennustamaan tarkasti, mihin suuntaan teknologia kehittyy. Siksi tärkeintä on varmistaa, että järjestelmän rakenne mahdollistaa uusien komponenttien liittämisen – silloin parhaat innovaatiot voidaan ottaa käyttöön juuri oikeaan aikaan.

Teknologia syntyy tarpeesta – ei toisin päin

Panu kertoo, että Liskerin tuotekehitys lähtee aina todellisesta asiakastarpeesta – ei pelkästä kiinnostavasta teknologiasta. Useat järjestelmät, kuten esimerkiksi Profi-TC, ovat syntyneet tarpeeseen, eivät tuotekatalogin täytteeksi.

Profi-TC:n kehitys alkoi saha-asiakkaiden toiveesta saada tarkempi pyöritysohjausratkaisu ilman liikkuvia osia ja huoltoherkkiä komponentteja. Tällöin heräsi ajatus: voisiko tukin pyörimistä seurata pelkän pintatekstuurin avulla, ilman merkintöjä tai lasereita? Ratkaisuksi löytyi konenäön ja tekstuurianalyysin yhdistelmä, joka mahdollisti täysin uudenlaisen järjestelmän.

Kehitystyö ei ala teknisestä trendistä, vaan kysymyksestä: mitä saha oikeasti tarvitsee?

Tuotteita kehitetään jatkuvassa vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. Eräskin asiakas korjasi hiljattain Liskerin myyntilupauksen – positiivisessa hengessä: Profi-TC:n kohdalla luvattiin viiden asteen pyörityksen keskihajonta, mutta asiakkaan mukaan todellinen tulos oli lähempänä kolmea astetta.

“Tällaiset palautteet eivät ole poikkeuksia, vaan tulosta yhteistyöstä, jossa käyttökokemus, datan keruu ja jatkuva iterointi ohjaavat kehitystyötä,” Panu summaa.